Sida 6

Allekirjoittaneella on ollut kyseenalainen kunnia tehdä töitä sosiaalivirastossa n.s.
aikuisosastolla, missä yritetään auttaa syystä tai toisesta raiteilta suistuneita takasin
normaaliin elämään, Suomennettuna tämä tarkoittaa pitkäaikaistyöttömiä joilla on
alkoholi- tai muu ongelma.

Ruotsissa sosiaaliturvalaki selvästi velvoittaa että tälle(kin) ryhmälle on taattava
ihmisarvoinen elintaso - eli että on asunto ja että muutenkin ihmisen vähimmäistarpeet saa
tyydytettyä (ruokaa, vaatteet, sähkö, puhelin, TV, kotivakuutus, akuutti hammashoito, rahaa
työmatkoihin jne, jne.).

Teoria on kaunis - totuus toinen juttu.

Varsinkin § 6 on ahkerasti käytetty ja väärinkäytetty. Sitä kutsutaankin sosiaalissa
leikillisesti "kumipykäläksi" koska sitä voi venyttää ja soveltaa tilanteen mukaan niin että
se on aina avunhakijaa vastaan. Sosiaalivirkailija, n.k. henkilökohtainen avustaja voi tehdä
aivan mielivaltaisia päätöksiä jotka romuttavat kaikki taloudelliset ja terveydelliset
korjausyritykset täysin ja pystyy vieläpä tukeutumaan tähän pykälään.

Työssäni näin kuinka ihmisiä joilla oli täydet mahdollisuudet saada elämänsä kuntoon
painettiin niin toivottomaan tilanteeseen etteivät he siitä enää jaksaneet nousta. Tämä vain
sen vuoksi että joku sosionomi halusi tyydyttää vallanhimoaan. Piruuttaan pitkitetään
avustuksen ulosmaksamista, vaaditaan ensin sopimaan aika puhelimella kun tiedetään
ettei asianomaisella sellaista ole ja puhelinautomaatit ovat historiaa. Juoksutetaan turhan
takia sinne tänne, eikä olla tavattavissa vaikka aika on sovittu. Varsin suosittu menetelmä
on että annettuja lupauksia ei pidetä. Moni on päässyt eroon sekä asunnosta että tavaroista
sosiaalin luvattua maksaa vuokran ja/tai varastoinnin mutta jättänyt maksamatta
asianomaisen ollessa esimerkiksi hoidossa.

Normaali ihminen ymmärtää ilman suurempia vaikeuksia että tällaiseen hoitoon kynnetty
raha on hukkaan heitetty potilaan päästessä hoidosta vain huomatakseen että kämppä on
mennyt, muu omaisuus on ajettu kaatopaikalle ja ulosottomiehellä on asiaa
maksamattomista laskuista.

Toinen tapa kaataa horjuva talous on "unohtaa" mainita joitakin asian käsittelyssä
tarvittavia dokumentteja, näin tekemällä voidaan asian käsittelyä pitkittää niin kauan että
avun hakijan talous varmasti kaatuu.

Pääsääntöisesti sosiaali varmistaa että avun hakijan tilanne on niin toivoton kuin vain
mahdollista, silloin hän on virkamiehen vallassa eikä pysty panemaan hanttiin missään
asiassa. Jos ei "hyppää" kun käsketään niin apua ei tule.

Valta-osa sosiaalityöntekijöistä on onneksi ammattitaitoisia ja auttavat missä se on
mahdollista, mutta yksikin mätämuna ammattikunnassa on liikaa koska on kyse normaalia
heikompien ja hauraiden ihmisten auttamisesta.