Sida 2

Nuoruus ja hulluus tavattiin ennen sanoa. Nykyisin voi huoletta pistää
yhtäläisyysmerkin politiikan ja hulluuden väliin.

Varsinkin viimeaikaikoina ympäri Ruotsia tapahtuneet järkyttävät tapot ja
murhat osoittavat turhankin selvästi että päättävät elimet (lue politikot) ovat
joko täysin välinpitämättömiä päätöstensä seurauksista tai vaihtoehtoisesti
epäpäteviä ja näinollen kykenemättömiä hoitamaan luottamustehtävää
johon heidät on valittu.

Yhdeksänkymmenluvun puolessavälissä tehtiin päätös mielisairaaloiden
romuttamisesta. Vastalauseista välittämättä tämä n.s. mielisairaanhoidon
uudistus vietiin läpi - 100%:sti kustannussyistä. Tänäpäivänä nähdään
tulos: Tuhansia kodittomia joilla on sekä psyykkinen sairaus että
päihdeongelma. Näistä "tuplaongelma" ihmisistä ei huolehdi kukaan.
Viranomaiset eivät edes tiedä montako heitä on ja missä he asustavat.
Ainoastaan Tukholmassa tällaisia on useita satoja, jotka "asuvat" metron
tunneleissa, pommisuojissa ja pitkin metsiä.

Nyt on poliitikoille alkanut valjeta totuus näistä vaeltavista pommeista ja
kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä siitä että näiden ihmisten on saatava
hoitoa. Oletettavasti kestää kuitenkin vielä vuosia ja muutama ruumis lisää
ennen kuin päästään sopimukseen kaikkia tyydyttävästä puolihuonosta
ratkaisusta jossa jälleen kerran raha ratkaisee.

Ajatus maakäräjien lopettamisesta ei ole hassumpi kun ottaa huomioon
minkälainen jarru se on asioiden hoitamisen kannalta. Tämäkin päätös on
kovan takana koska siitä on niin monen politikon leipä kiinni.