|
h É p y n
|
|
SANOMAT
|
|
Anno 2002
|
|
Päätoimittaja
|
|
Harry Holmqvist
|
|
|
|
LUKIJOITA NYT:
|
|
Vuosikerta 2
Numero 7
|
|
Tänään on:
|
|
ja kello näyttää:
|
|
Politiikkaa
|
|
Politiikka on siinä mielessä kiitollinen keskustelun kohde, ettei aiheet eikä mielipiteet
lopu kesken. Juttua voi ammentaa niin paljon kuin vaan jaksaa kirjoittaa.
Ihmetyttää miten sellainen heppu kuin Italian pääministeri Berlusconi on voinut päästä
poliittisesti niin pitkälle? Ei hän nahjustele pikkujuttujen kanssa, pitää olla isompi lahjusjuttu että kaiku kiirii kauas ja näyttävästi. Vieras maa ja vieraat tavat - vai onko?
On näitä skandaaleja omastakin takaa kyllästymiseen asti. Hyvä kun ehtii henkeä vetää
vakuutusyhtiö Skandian johtajien petoksista ja bonuksista, jotka luetaan miljardeissa kruunuissa. Ne on eläkeläisten rahoista pois. Heti perään pulpahtaa lahjusjuttu jossa keskeisenä tekijänä on valtion viinanmyynti. Tyypilliseen sosse-tyyliin monopolia on aina puolustettu sillä että jos valtio sitä hallitsee se edistää raittiutta ja terveitä elämäntapoja kun yksityiset intressit eivät pääse pilamaan juomakulttuuria kapitalistisella ahneudella.
Nyt se on nähty että vaikka valtio sitä myyntiä hallitseekin niin voitto menee yksityisen
taskuun.
Täällä on aina puhuttu moraalista ja etiikasta. Kaikki sen tietävät että tämän maan
silmäätekevät ovat samanlaisia mätämunia kuin muuallakin, mutta sitä ei myönnetä koska ollaan Ruotsissa ja Ruotsi on tunnetusti parempi kuin mikään muu maa tai muu kansakunta.
On mielenkiintoista seurata Ruotsalaisen OMO-valkoisen kriitikkömän hyväuskoisuuden
rapistumista kun ihmisille alkaa valjeta minkä takia sama kourallinen ukkoporukka on valloittanut joka ikisen vähänkin tärkeämmän johtokunnan viimeistä paikkaa myöten. Uusilla yrittäjillä ei ole asiaa sotkemaan totuttuja selän taputuksia.
Kumma kyllä erityisesti sosiaalidemokraatit vahtivat tuottoisia (lue lahjus) vakansseja
kaikista mustasukkaisimmin - heidänhän pitäisi kuulemma edustaa ja varsinkin varjella kansan etuja.
Kun johtajat pitävät parinsadanmiljoonan palkkioita pikkurahana ja poliitikot kirkkain
silmin puolustavat kahta tai kolmea palkkaa samalla kun he nostavat eläkkeitä joihin verrattuna tavallisen ihmisen palkka on taskurahaa, niin jotakin on pahasti pielessä. Varsinkin kun kyseessä olevat palkkiot saadaan oikeiden suhteiden avulla huonosti tehdystä tai tekemättömästä työstä.
Kyllä olisi aika herätä ja vaihtaa porukka johtokunnissa ja hiukan tarkemmin miettiä
kaikenkarvaisten poliittisten nimitysten seurauksia. |
|
Tukholmassa 29/11-03
|
|
Käyhän vilkaisemassa www.sitatata.com
|
|
Den här sidan ändrades senast 2003-12-04
|
|
Jos vanhat artikkelit kiinnostavat niin käy
|
|
ARKISTOSSA
|